Mitä vuonna 2017?

Hunnin kanssa ollaan ehditty korkata rallytokon kisakirja ja saada RTK1 kolmella rallatuksella (eka rata 90p ylimääräisellä istumiella, toka 100p ja 2.sija ja kolmas 100p ja 1.sija). Tokon osalta käytiin tekemässä Janakkalassa AVO1 mukavalla 290,5p suorituksella, sijoitus oli 1./10.

Talven aikana Hunni pääsi pari kertaa Ninjan rallytreeneihin testailemaan kylttejä ja koska AVO-luokan jutut on myös tehtävissä, yritän saada koepaikat ja RTK2 ennen kesää. Jotta elämä ei olisi tylsää, on Hunni myös hieman harjoitellut VOI ja MES -juttuja, sekä peruuttamista. Peruuttamisesssa tuo on kyllä aika ässä! Hunnin kanssa on niin kiva puuhailla mitä vaan, kun kaikki on aina sen mielestä parasta ja hienointa ikinä.

Seuraavaksi odotellaan lumien sulamista, maastoon pääsyä ja vuorossa kokeiden osalta olisi sitten se viime syksynä tekemättä jäänyt HK2. Valitettavasti kun viime syksynä talvi tuli ja hakukoe sitämyötä peruttiin. Lisäksi kova hinku olisi päästä kolmosen jäljelle. Saa nähdä, onnistaako koepaikkasoittelussa ja pääseekö Hunni kuninkuusluokkaa testaamaan ennen P-Hämeen piirimestiksiä. Piirimestiksiin kun varmasti saa paikan.

kolme sukupolvea eli Viima, Hunni ja Ninja //kuvan (c) Annika Perkiö

Hunnin ja Alman lapset tulevat kohta jo 5kk ja kahden kuukauden päästä HunniTilkut täyttävät 2v. Miten aika juokseekaan! Hunni sisaruksineen täytti tammikuussa 5v ja Ninja täyttää reilu viikon päästä 11v. Mummokoiralta leikattiin loppuvuodesta kyljestä koteloitunut rasvapatti pois ja yleiskunto oli eläinlääkärin tarkastuksessa loistava. Kunto on muutekin hyvä ja niveliä ei kolota, joten mikäs on eläkepäiviä sukkajalan viettäessä. :)

Hunnilla on kuntokuuri aloitettu, jota tosin nämä liukkaat kelit hieman häiritsee. Onneksi tänne Lahteen on avattu koirille oma uimahalli ja Hunni onkin päässyt altaalle polskimaan säännöllisesti. Sanomattakin on selvää, mitä mieltä Huu tästä on; Parasta! Koska taas mennään!

Vuoden suunnitelmiin kuuluu paljon kaikkea mukavaa, mutta ehkä mullistavin asia tulee olemaan kesällä, kun toivottavasti laumaan astelee uusi nelijalkainen. Tätä on suunniteltu ja mietitty jo pari vuotta, mutta nyt vasta se odotus oikeasti on alkanut. Niin jännää!

Harrastuskoiraa vailla?

Lapsia Hunnille ja Almalle syntyi 2+5. Terveet, sosiaaliset ja innokkaat tarmopesät ovat päässeet allekirjoittanutta pureskelemaan jo kahdesti ja toisena joulupäivänä menen kolmannen kerran puruleluksi. :)

Yksi urospentu olisi vapaana. Lisätietoja kasvattajalta. Luovutusiässä ovat 3.1 alkaen.

Valitettavasti hyviä kuvia mulla ei ole, kun kaikki aika käytännössä mennyt puruleluna/palluttaessa. Mutta tässä pari suttua.. :D

Ps. Hunnin ensimmäisen pentueen pennuista kaksi kuvattu ja kaikilta osin priimaa oli. Kevään tullen saadaan lisää lapsia kuville. :)

Hyvää Joulua!

Ninjasta RTVA

Viikko ässämmien jälkeen mentiin pyörähtämään Kouvolaan Kymenkennelpiirin piirimestaruuksiin kuokkimaan. Piirimestaruudestahan ei tietenkään voitu kisata, mutta normisti pisteitä jaossa myös "ulkopiiriläisille".

Rata oli varsin mukava, mutta sisälsi muutaman kohdan, jossa piti olla omissa ohjausten ajoituksissaan, koiran haltuunotoissa ja ihan vaan niissä perus linjauksissa tarkkana. Ninjalla oli viikolla treeneissä joku musta aukko tuplasaksalaisten kohdalla ja ne oli molemmat ratapiirustuksessa... Ihan pisti naurattamaan ratapiirustuksen nähtyäni. :D Mikä munkkituuri!

Otin ennen radalle menoa molemmat saksalaiset kerran ja sitten herran haltuun.. Radan jälkeen en osannut yhtään sanoa, miten meni. Tuntui hyvältä, mutta toisaalta pisteitä voi ottaa niin monesta kohdasta. Odottaminen oli sietämätöntä, mutta se lopulta palkittiin. Ninjan nimi sanottiin viimeisenä kisakirjojen jaossa eli meille 1.sija MESHYV96p ja RTVA!

palkintojenjako (c) Tuija Hietanen

 Tämä valionarvo on sellainen, etten sitä olisi vuosi sitten uskonut. Itsepäiselle ja urautuneelle, aikanaan ohjaajan osaamattomuutta vahvasti pakotekoulutetulle, yli 10v eläimelle kun alat opettaa "rallytemppuja"... Tuntui se aluksi kuin äyskäröisi järveä veneen puolelta toiselle. En ole itse esimerkki ohjaajasta, joka treenaa määrällisesti paljon ja jolla toistomäärät olisivat koskaan erityisen suuria. Vaikka tietyllä tavalla tulostavoitteellinen olenkin, on aina matka päämäärää tärkeämpi ja uskon matkasta nauttimisen vievän aina lopulta perille asti. Niinpä tämänkin lajin kohdalla tavoitteet ovat nousseet edistymisen myötä.

kuva SM-karsintaradalta, vetreä 10v palkkautuu sosiaalisesti radan jälkeen

Alkuvuodesta perehdyimme jo hieman MES-luokan juttuihin ja ehdimmekin käydä keväästä muutaman kokeen. Kuitenkin isäni äkillisen poismenon myötä päätin jättää rallytokon kesäksi kokonaan tauolle. Syksyn tullen herättelimme rallytokoa ja kävimme muutamassa kokeessa. Aluksi homma oli ihan kadoksissa, mutta pikkuhiljaa alkoi taas sävel löytymään.

oikean puolen seuruu, tuo suurin voitto tuollaisen urautuneen karvaisen kanssa koko rallytokon ylemmissä luokissa

Ystäväni kysyi minulta muutama päivä valioitumiskisan jälkeen, miten saan enää motivaatiota treenaamiseen? Aionko osallistua ensi vuoden SM-kisoihin? Rehellisesti sanottuna en ole kiinnostunut kilpailemaan saati tähtäämään ensi vuoden SM-kilpailuihin. Rallytoko on ollut alusta asti Ninjan eläkelaji ja mielenvirkistystoimintaa. Toki tulokset (jos osallistumissääntöjä ei muuteta) ässämmiin on meillä nyt olemassa eli halutessa mahdollisuus osallistumiseen on. Mutta eiköhän ole Ninjan kisaamiset kisattu ja enää vaan humputellaan ja pidetään fyysinen ja psyykkinen virkeys yllä. Ja valmistaudutaan 11v juhliin. :)

(c) Tuija Laurila

Ninja rallytoko SM7

Oli kyllä niin huimaa, ettei mitään rajaa! Mielettömän siistiä päästä kisaamaan liki 11v koiran kanssa vielä yhden lajin ässämmät. Vielä kun karsinta MES-kisaajille oli aika korkeilla pisteillä, oli jo voitto päästä mukaan geimeihin. Tavoitteena minulla oli pitää pää kasassa, vaikka kuplia varmasti olikin luvassa. Ninjan osaaminen ei vielä kata kaikkia kylttejä ja joissain kylttiyhdistelmissä olisi paljonkin tehtävää. Mutta valmista ei meistä varmasti tässä lajissa tulekaan, sen verran laiskaa on Ninjan treenaus koko tämän meidän rallytokon historian ajan ollut. :) Tämä on meille sellainen iloinen eläkelaji, jossa saa veteraanikin aivopähkinöitä. 

Aamu alkoi meidän osalta karsintaradalla, joka oli varsin hauska ja sisälsi ohjaajalle mietittävää linjauksien sekä spiraalin ja pujotteluiden osalta. Erilaiset törpöt ja sisäänmenojen/poistumisten mietintä tuo heti lisää mielenkiintoa rataan. Radalla sattui kaksi tyhmää mokaa, itse jännityksissäni ohjasin huonosti ja piti sitten uusia ne kyltit. Ja tietysti se perinteinen yksi -1p vinous myös. Mutta tehtiin silti huisin hyvä suoritus ottaen huomioon mun hurjan jännityksen! Ja Ninjalla ei mennyt autopilotti päälle, vaan oli kuulolla koko radan ajan. Hyvä mummo <3

edestä puolenvaihto kieli keskellä suuta

kutsu koira -kyltillä

Karsintaradan ratapiirustus

 Finaaliradalle karsittavien tietoa saatiin odotella ihan rauhassa, joten välissä ehti kyllä höpöttää sen sadan eri ihmisen kanssa, shopata kojuilla ja syödä kaksikin kertaa. :D Oli todella mukava kuulla, että Ninjan kanssa oltiin sijalla 14./60 ja kun 20 parasta karsintaradalta pääsi finaaliin, eli me oltiin niiiin jatkossa!

Finaalirata oli siten taas todella simppeli, ruhtinaallisilla kylttiväleillä ja ei mitään erikoisuuksia. Kuka olisi arvannut? Tästä huolimatta moni hurjat pisteet karsintaradalla tehnyt meni ja "mokasi" finaalissa. Tulostaso kokonaisuudessaankin tippui yllättävän paljon karsintaradasta. Ninjan kanssa tehtiin kohtuu siisti rata, mutta tottakai onnistuin taas hässäköimään parin kyltin ohjaukset. Tätä se on, kun ei ole treenannut ja lähtee ässämmiin vaan nauttimaan mahdollisuudesta kisata. :) Pisteitä kuitenkin mun mokista huolimatta saatiin kasaan 91 ja sillä oltiinkin finaaliradalla 4. parhaita. Treenikaverit Anna ja Peppi samoilla pisteillä kolmanneksi meitä nopeammalla ajalla. :) Jos vertaa sitä, että karsintaradalla teimme 2p paremman tuloksen ja sijoitus oli 14... :D

Finaalin ratapiirustus

Yhteistuloksissa Ninja olikin sitten SM7 eli paransi sijotustaan karsintaradalta 7 pykälää. Ei huono! Ninjan osalta parasta kisaamisessa ja kokeissa käymisessä on ollut se, ettei käytännössä epäonnistumista tapahdu ikinä. Eikä sitä pitkät reissut tai koepäivät ole koskaan rassanneet niin, että se vaikuttaisi suorituksiin mitenkään erityisemmin. Koirien ja ohjaajien väsyminen tuntui näissä geimeissä olevan monella ongelma ja silloin virheitä helposti tuleekin. Meillä oli (ja on) puutteita teknisessä osaamisessa sen verran paljon, että sijoitus näinkin hyvin oli äärettömän iloinen yllätys. :) Vuodessa on tuollaisen kaavoihinsa kangistuneen vasemmalla seuraajan ja takapuolen maassa hilaajan saanut aika hyvin rallyn temppujen maailmaan. Mutta ohjaajalle tämä vasta onkin ollut valaisevaa ja mielenkiintoista! Todellista laatikon ulkopuolella toimimista, poissa mukavuusalueelta.

Ninja nauttimassa huomiosta ihmisten keskellä, voiko parempaa enää ollakaan!

Kilpailu oli hyvin järjestetty ja päivä oli pituudestaan huolimatta äärettömän hieno kokemus. Ja tämä oli tietysti ihana jakaa hyvien ystävien ja parhaan kisakaveri-mummokoira Ninjan kanssa <3 !

Harrastuskoiraa vailla?

Almalla on arvokisoista viestiltä PM1 2011, SM3 2012 ja SM3 2014 sekä jäljen PM2 2016 eli ei mitään turha rouvakoira!

Yhteenvetoa

Nyt on niin pitkä tauko takana, että oikaisen :--) ja kirjoitan blogiin vain yhteenvedon.

MES-korkkaus sujui tosiaan Ninjalta hienosti, mutta sen jälkeen käytiin hakemassa myös yksi nolla (43p tms.) ja yksi hylkäys (uusin itse kyltin, jota ei saa uusia). Saatiin kuitenkin se RTK4, vaikka treeneissä ei enää huhtikuun jälkeen käytykään. Toukokuiseen kokeeseen oli hyvä päättää kevätkausi ja mummo sai viettää kesää oloneuvoksena ilman rallitreenejä.

Hunni pääsi mun kanssa kahdestaan 1,5vk reissulle Kouvola-Oulu-Joensuu-Ilomantsi -Joensuu - Kouvola

Oulun reissulla tavattiin myös siskopuoli Penni

Hunni vakavana uintireissulla (c) Heta Pääkkönen

Kesä piti tietysti sisällään paljon uimista

vanha ja viisas voittaa joskus nuoren ja nopean pallonhaussakin

Velipuoli-Rio ja Ninja tapasivat Heinolassa rallyn merkeissä, heille sijat 3. ja 2. Vielä veti isosisko pidemmän korren!

Palasimme Ninjan osalta treeneihin elokuun alussa ja kaverin kanssa tehdyn puisto-ratatreenin jälkeen käytiin tekemässä 82p rata Heinolassa. Säätämisestä huolimatta oltiin kakkosia.  :o Tähän väliin sitten ratatreenejä kahdet samalla kahden naisen kokoonpanolla puistossa ja pientä tekniikoiden tekoa pihalla ilman kylttejä. Mikkelissä syyskuun alussa sitten 96p ja 1.sija. Elikkäs yksi 95p tai ylempi vielä, niin Ninjasta leivotaan RTVA.

WIN!

Hunni päätti keväällä tehdä totalisen karvanvaihdon. Ihankuin ois vaihtanut sukupuolta ja alkanut nartuksi, sillä heitti ihan bikineille. :0 Tälleen kevyen hysteerisenä omistajana kiikutin sen tietysti klinikalle spesialistieläinlääkärille. Otettiin verinäytteet ja ihosta raapenäytteet, mutta mitään syytä karvanlähdölle ei lötynyt. Kuukauden päähän kontrolli ja silloinkin ainoa muutos oli kasvamaan lähtenyt karva. Jotta sain rauhan itselleni, käytin Hunnin nyt sitten syksyllä vielä kerran klinikalla uudessa verikokeessa. Mitään ei edelleenkään löydy, joten karvanvaihto jäi täysin mysteeriksi.  Eläinlääkäri kyllä ehdotti, että Hunni voisi alkaa verenluovuttajaksi, kun on täysin terve ja hyväpäinen eläin (=helppo tehdä toimenpiteitä). Sitten me ollaan Hunnin kanssa samiksia, luovuttamalla mahdollisia hengenpelastajia. :)

Hunni toukokuussa

Hunni heinäkuussa

Hunni syyskuussa (c) Anni Lemmetty

Hunnin kauteen 2016 on kuulunut kahdet kokeet. Toukokuussa käytiin tekemässä HK1 kivalla ykköstuloksella 295p. Tottis oli ihan koulutustason mukainen 96p eli pientä viilattavaa on. Maastossa oli aika bueno eli saatiin 199p. Hakuosuudessa ekalla näytöllä mie käskytin Hunnia maalimiehellä maahan kahdesti --> -1p. Toiseen ilmaisuun fiksuna osasin korjata omaa ohjaamistani ja käskytin maahan vasta myöhemmin (= ollessani lähempänä koiraa), jolloin totteli heti.

Haun jälkeen naama naurussa, on se vaan kivaa!

Elokuussa sitten käytiin tekemässä EK1 kakkostuloksella 262p. Tottis oli metrisellä käynyttä liukastumistapaturmaa lukuunottamatta hyvä, (ja tästä huolimatta) pistein 96. Maastossa sitten kävi työtapaturma haussa meille molemmille, jossa jäi aluetta tarkastamatta ja sinnehän se yksi ukkokin jäi... Jälki ja tarkkuus antoi täydet pisteet, mutta esineruudusta ja pudotetusta lähti molemmista piste.  Maasto-osuuksissa oli jännää se, että esineruudussa ei onnistunut kokeen muut koirat (ja Hunni ainoana toi tuon vasemman takakulman pienen kumilärpäkkeen) ja haussa molemmat ukot nosti vain yksi koira, muilta viideltä jäi se sama kolmenkympin ukko.

Esineruutuun jonottamassa

Valitettavasti Hunnin liukastumisen takia suunnittelemani JK3 korkkaus rotumestaruuksissa sekä AVO korkkaus tokon piirimestaruuksissa jäi meiltä tänä vuonna väliin. Pieni toivo kuitenkin elää, että Hunnin kanssa päästäisiin yrittämään HK2 vielä marraskuulla..  Ninjalle on suunnitteilla muutama rallytoko tähän loppuvuoteen ja lokakuussa toivottavasti päästään taas ryhmään treenaamaan. Ihan ekana on kuitenkin ne "maagiset" rallytokon SM-kilpailut, johon Ninja on karsittu yksilöihin kilpailemaan MES-luokkaan. :)

Vierivä kivi ei sammaloidu! Ninja päässyt testaamaan kahdesti MEJÄä. Kyllä nenäjutut vaan on parhaita!