You are loved beyond words and missed beyond measure.
17.4.2001-30.5.2014
30.5 oli aivan tavallinen päivä, silloin oli ainoastaan tarkoitus käydä poistattamassa hammaskivet Sanilta. Lääkärissä perus tarkastus ja vielä sydämen ultra.. Mutta sydäntä ei näkynytkään kasvaimen takaa. Käytännössä koko vatsa oli täynnä kasvainta. Oli siis hyvin helppoa tehdä päätös ja päästää Sani pois.
Sanin mukana meni pala minua, niin paljon muistoja ja kokemuksia. Sani opetti paljon. Sani on syy, miksi Hunnin isäksi halusin juuri Figon. Se halu tehdä yhdessä, se että tekeminen itsessään on jo palkka. Yhden ihmisen koira.
Tässä viimeiset yhteiskuvat, jotka porukasta otettiin huhtikuussa
30.5 käytiin lenkillä kaksin jälkeenpäin ajatellen jostain taisin kuitenkin tietää...
Love means letting go….knowing you’ll be together once again.
Deep in the heart, steadfast and devout, there burns the light of love that grief cannot put out.
Tämä koe vedettiinkin sitten vielä pienemmällä valmistautumisella. Jullen sain lainaan 2vk ennen koetta ja siinä ajassa ehdittiin ottaa 8 jälkitreeniä. Ensimmäisiltä kahdelta jäljeltä ei ymmärtänyt nostaa jälkeä lainkaan, oli menossa etsimään jotain aivan muuta kuin jälkeä.. :D Sitten kyllä hokasi idean, mutta meininki jäljellä oli kyllä "hieman" vauhdikasta.
Noh, koe aloitettiin kuitenkin tottiksella. Töissä menikin päivä rattoisasti, kun jännitti illan koitosta. :D Arvoin meille numeron 5 eli oltiin viimeisessä parissa ja saatiin aloittaa liikkeillä. Kentän reunalla oli kivasti hässäkkää ennen kuin päästiin hommiin. Jotkut kisaajat eivät sitten yhtään tunnu aattelevan.. :--0
Tottisarvosanat:
seuruu: eri
istuminen: eh
makuu ja luoksetulo: eri
tasamaanouto: h
hyppynouto:eh
estenouto: eh
eteenmeno: h
paikkis: eri
Edellisestä kokeesta viisastuneena tein palkattomuutta noutoihin, joten ihan yhtä pahaa kiinni hirttämistä ei tapahtunut. Nyt tosin treeneissä ilmeni eteenmenossa ongelmaa, kun Julle pääsi kerran palkalle vaikka pitikin mennä maahan. Nopeana oppijana Julle tietysti äkkäsi, ettei se maahan välttämättä tarkoitakaan että palkka tulis maahanmenosta minulta vaan jos kuikuilee niin palkka saattaakin olla siellä edessä. Sanomattakin on selvää, ettei tällaista juttua ehditty käsitellä ennen koetta eli sillä sitten mentiin.
Olin päättänyt, että en halua vaihtaa vaatteita maastoon, joten laitan helteestä huolimatta pitkät housut tottikseen. Oli tosi ihana fiilis sutia paahteisella kentällä, kun hiki vaan virtasi. Mutta laiskuudesta kärsii jne. Tottiksen jälkeen arvottiin maastonumerot, onnetar suosi minua jälleen numerolla 5 eli toka vikana jäljelle. Arvonnan jälkeen suunnattiin sitten maastoon ja koitin itseni lisäksi viilentää koiraa. Lyhyt matka maastoon ja pakettiauto helteellä ei kuitenkaan ole yhtäkuin viilentyminen. Valitettavasti.
Metsään päästäessä vastassa olikin suuri yllätys. Kentällä vettä tuli auringon paistaessa vain hetken ajan, mutta metsä oli aivan läpimärkä. Jäljentallaajien lähtiessä oli vettä tullut 15min aivan kaatamalla. Jännityskäyrä lähti nousuun, Jullen jälkilaskurilla kun ei tosiaan ole mitään olosuhteiden muutoksia saati sateen huuhtomaa jälkeä ajettu kertaakaan. Lämmin, kostea seisova ilma lisäsi vain hikoontumista, pelkkä paniikki ei otsalla helmeillyt. :D
Janalta sitten otettiin _yllättäen_ semmonen lähtö, että en meinannut narun nokassa perässä pysyä. Jäljen nostolla takajälki eli janapisteet 32p. Eka keppi jäi, kun en uskaltanut hirveästi pidättää eli -20p. Jäljeltä siis yhteensä 142p.
Sitten ooteltiin. Jäljet ei muilla mennyt kovin kaksisesti, joten esineruutuun ei mennyt enää kuin me ja yksi toinen alokkaan koira. Eli Julle toisena esineruutuun. Tällä kertaa ei ollut mielikuvaa viereisestä esineruudusta kuten HK1 kokeessa, joten normisuoritus ja täydet 30p. Näinollen maastosta yhteensä 172p.
Yhteensä siis 264p, II-tulos ja 1.sija tässä 6 koiran mittelössä. Kaksi tulosta tuli tässä koitoksessa, molemmat alokkaasta.
Sain suostuteltua äidin lainaamaan minulle Jullea keväällä, joten haaste oli; 5viikkoa aikaa ja sitten kokeeseen. Tuona aikana ehdittiin ottaa yhteensä 11 hakutreeniä, joista pari oli semmosia "yhden apparin tyhjäntekoharjoituksia". Kiitos niistä kuuluu Lotalle! Eli summa summarum, reilu kuukausi puuhattiin ja sitten kokeeseen; tulos HK1 tuli pistein 283 (89+27+167). Suoritus meni järjestyksessä tottis, esineet ja haku. Aamusta päästiin viileällä tekemään tottis ja lämpö nousi vasta maastoihin mennessä yli 20.
tottiskentälle pääsyä ootellessa jännitti :--D
Haasteita tämä rajallinen aika toi siihen, ettei palkattomuutta ehtinyt tekemään tottikseen juuri lainkaan. Palkattomuuden aikaansaama vireennousu sitten aiheuttikin lieveilmiön noutoihin, joka valitettavasti näkyi myös kokeessa. Toki ko. toiminta on sellainen jota Julle saa kotonaan harrastaa päivittäin. Elikkä oli erittäin todennäköistä, että jossain vaiheessa se tulee näkymään tottiksessakin. Isoin ongelmahan tuossa on, että irroitus ei ihan ykkösellä tuossa tilassa onnistu, joten jouduin käskyttämään istumaan. Niistä olisi voinut rykiä todella paljon pisteitä... Onneksi tuomari ei kuullut kaikkia luovutusten lisäkäskyjä! Mutta jostain täytyy Jullea erityisesti kehua tottiksen osalta ja se on kyllä eteenmeno. Tottistreenejä kun ennätettiin ottaa 16 kertaa, ei eteenmenon opettamiseen ihan hirmuisesti tullut toistoja. Kokeessa Julle kuitenkin teki oikein siistin suorituksen. :) Kaikesta sähellyksestä huolimatta saatiin siis 89p.
Esineruutua tehtiin ainoastaan 3 treeniä. Julle kun on todella nopea poika oppimaan, hahmottaa se asiat kerran tehneenä tyyliin "se menee sitten aina näin". Eli vaihtelu on juttu, mikä harmaalle täytyy esitellä, jottei päättele itse omassa päässään liikoja. Julle teki 2/3 ruutuharjoitusta Koiramäessä ja siinä oikeanpuoleisessa ruudussa. Viime vuonna tehnyt muutaman ruututreenin vasuriruudussa, mutta "oikein päin oikealta lähetyssivulta". Kokeeseen olikin kivasti muutettu lähetyssivu (vasemman ruudun) vasempaan reunaan. Minä tietysti hämäännyin asiasta aivan tyystin. Julle oli nokkela ja tajusi, että heeeeeeei, ne esineethän on löytynyt tuolta oikealta tien toisella puolella olevasta ruudusta ja rykäsi sinne. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. :--0 Onneksi tuulitukka suostui uskomaan minua ja tulemaan ruudusta pois (sitähän ei myöskään ole koskaan harjoiteltu) ja sain lähetettyä sitten kisaruutuun ja Julle haki sen tarvittavan esineen. Tuomarisetä oli kiltti ja ymmärtäväinen, antoi meille 27/30p. Jullea ei voi tästä kyllä syyttää, teki kuten kaikessa; suoritti päättelyn edellisten kokemusten perusteella ja toimi hyvin oma-aloitteisesti. :--D
Ois kyllä hauska tietää, miksi tuo elukka haluaa iskeä noin kaukaa. Riski ohilyöntiin kuitenkin aina kasvaa, kun matka kasvaa..
Hakualueelle pääsyä saatiinkin sitten odotelle ihan riittävästi. En tajua, miten koiran kanssa jouduttiinkin kökkimään yli puoli tuntia eri odotuspisteillä.. Koska tätä(kään...) ei ole Jullelle koskaan opetettu tai edes kertaakaan esitelty, ei pälli osannut olla odottamatta into pinkeänä. Minun tärinä ei varmasti edesauttanut. D: Noh, lopulta päästiin alueen reunalle ilmoittautumaan ja sitten hyvin pitkän kaavan mukaan alueen esittelyn ja muun höpötyspöpötyksen jälkeen hommiin. Julle oli kuin lihavan miehen (tai naisen :D) housuista irtoamassa oleva nappi, kun kuljetin sen hallinnassa lähetyskohtaan. Vasemmalta ukkos ylös, sitten oikealta tarvitsi kaksi kutsua, että tuli tyhjältä pois. Sitten vasemmalla hyvä tyhjä ja oikealta taas tarvitsi kaksi kutsua pois. Sitten vasemmalle, josta toinen ukko ylös ja homma oli paketissa. Tuomari rankaisi oikean puolen kurittomuudesta -3p elikkäs hakuosuudesta yhteensä 167p.
Ei siis mennyt lainkaan kuten strömssöössä, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. :) Kiitos äidille Jullen lainasta!
Jullella on monessakin asiassa omalaatuinen tyyli
ps. lisää kuvia Julleriinasta tottistamassa löytyy galleriasta
