Attitude is a little thing that makes a big difference.

Nyt eletään Ninjan projekti-kolmikirjaimessa kolmatta viikkoa ja hienoa on huomata, kuinka moni liike on edistynyt. :) Sunnuntaina on minun ryhmän kokeenomainen ja siellä olisi tarkoitus venyttää myös minun ja sukkajalan kuminauhaa. Liikkuri saadaan ryhmän ulkopuolelta, joten pääsen minäkin tohottamaan.

Tässä nyt näitä evl-juttuja treenaillessa on hyvin selkeästi tullut eteen, miten paljon palikoita ja erillisiä treenattavia asioita oikein onkaan. Ja miten jonkun ennen erittäin vahvan ajatuksen voi näköjään saada hyvin haudattua. Hyvä esimerkki tästä on ohjattu, jossa painotus on nyt ollut 90% merkille meno (varsinkin kesken liikkurin liikkeen) ja 10% suuntia. Merkkiä olen toki itsekin treenatessa vahvistanut vielä erilaisilla kapulanheittelyhäiriötreeneillä. Kapulaa ei ole koskaan päässyt tuomaan loppuun asti, vaan palkka suuntatreeneissäkin heti noston jälkeen. Tänään sitten oli vuorossa tämän vuoden ensimmäiset "oikeat" ohjatut ja olikin kyllä hämmästynyt ilme sukkajalalla. Siis mie saan hakea sen kapulan vihdoin? Kapulamaniaa on saatu hyvin häivytettyä ja merkin arvo on noussut hienosti. Treenit tuottaa tulosta, jes!

Ninjassa on vähän sitä vikaa, että ei aina malta kuunnella mitä sille sanotaan. On nimittäin paljon nopeampaa tehdä oman ennakko-oletuksensa mukaisen jutun. Ja kuinka tyytyväinen pieni koira itseensä voikaan tään jälkeen olla.. :) Kuuntelutreenejä ja keskittymisharkkaa tarvitaan siis hyvin paljon ja tulee muistaa ylläpitää sitä kauhun tasapainoa itsenäisyyden ja hallinnan välillä. 

Hunni mokoma meni liukastumaan hallilla treeneissä viime viikolla ja mitä ilmeisimmin venäytti oikean ranteensa. Kyllä hienosti tuli vedettyä herne neukkuun ja henkisesti hyperventiloiduttua tilannetta. Matkalla kotiin manasin itseni alimpaan h.. kuinka menin ja rikoin koirani treenatessa "jotain hiton merkin kiertoa". Onneksi kevennys meni nopeasti ohi ja kotiin päästyä autosta tuli aivan normaali koira ulos. Nyt kun koiraa on seurailtu ja mitään ei ole näkynyt, uskallan hieman huokaista. Toivottavasti selvisimme ohjaajan säikähdyksellä!

Hunnin osalta puuhaus hallilla on keskittynyt siihen itseensä eli keskittymiseen häiriössä, tokojuttuihin ja hyppy- sekä a-esteiden treeniin. Hunnilla kun on toko alokkaan hypyn treenaamisen myötä tullut mielikuva = hyppää ja käänny oikean kautta naama ohjaajaan mahdollisimman tiukasti. Nyt sitten rikotaan tätä kaavaa ja luodaan fokusta eteenpäin. Näinpä ollaan nyt otettu fokusta useamman hypyn kautta, tehty perussarjaa ja nyt uutena perussarjaa putken kautta ja palkaksi uudelleen putkeen.  A-estettä tehty agilityversiolla ja pyritään kertomaan Hunnille, että sillä on myös semmoinen petaali kuin jarru. Herkästi vaan sekottuu sen viereisen kaasun kanssa.. :P

Mitä sitä hidastamaan, kun voi vetää räkä poskella täysiä!